Lääkäriksi opikelemaan ei pääse kuka tahansa. Lääketieteelliseen jatkavat lääkärien lapset ja muutama muu koulun kunnollisista oppilaista, koska kunnottomia lääkikseen ei pääse. Lääkärin homma ei ole taidetta, se on raakaa duunia järjettömän pitkän opiskelun päätteeksi.
Lääketieteen lisensiaatti ei ole vielä mitään. Siis peruslääkäri, joka valmistuu kuuden vuoden opiskelun jälkeen. Erikoistuminen kestää neljästä kuuteen vuoteen, joskus vielä pitempään. Oikeaksi lääkäriksi kypsyy siis yli kymmenen vuoden opiskelun jälkeen, joka sisältää päivystyksiä kaikkina pyhinä ja juhlina.
Kuka hullu haluaa lääkäriksi?
Lääkärit tienaavat nyt hyvin, mutta vain tekemällä paljon töitä. Lääkärit kuluttavat yhteiskunnan voimavaroja pitkällä opiskelullaan, mutta myös maksavat velkansa takaisin korkeina veroina suurista tuloista. Lääkäri on kunnon kansalainen, ehkä kunnollisin kaikista, hyödyllisin kaikille.
Lääkäri on niin pyhä, että kenellekään ei tule edes mieleen kyseenalaistaa ihmistä tai sen tekemistä, joka kutsuu, väittää itseään lääkäriksi. Tyypillinen vamma ihmisille, jotka hyväksyvät näkemänsä ajattelematta.
Nyt nuori kaveri, joka keksi tekeytyä lääkäriksi, pystyi leikkimään lääkäriä uskomattoman pitkään ilman, että kukaan huomasi mitään. Miten on mahdollista, että kaverin esimies ei huomannut mitään, miten on mahdollista, että kukaan työyhteisöstä ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota? Outoa.
Perushoitaja Helsingistä sai syytteen useista murhista, terveyskeskusta pyörittää reipas nuorimies ilman mitään koulutusta.
Mikä vikana?
Ongelma on samantyylinen kuin oikeudessa. Kaikki on hyvin ja oikein kunnes riittävän suuri mätä läjähtää naamalle. Ongelma ei ole terveuskeskuksessa eikä tuomioistuimessa. Ongelma on kritiikittömissä ihmisissä, jotka eivät reagoi vääryyteen ja tyhmyyteen, jotka hyväksyvät pahuuden ja vielä peittelevät sitä kuin lestadiolaiset isoisän lastenlastensa vuoteeseen.