Kylmät

Tämä ei lopu ikinä. Katsoo mittaria pohjois- tai eteläpuolelta, se näyttää samalta. Se irvailee ikkunan takana, et uskalla. Ole sisällä silli, raukka ei kestä mitään. Tätä on jatkunut jo liian kauan. Eikä se lopu ennen kuin astuu koneeseen ja nostaa pyrstönsä täältä. On pakko muuttaa hetkeksi muualle. Burleskiinko.
Sedu avaa tänään uuden kuppilan lamaan. Kun viisarit osoittavat alas, on pakko ottaa käyttöön vanhat ja hyväksi koetut konstit – burleski astuu lavalle lämmittämään kohmettuneita sieluja, nostamaan viisarit kattoon. Lama ajaa ihmiset hummaamaan ilman hevosia, naisten kanssa, jotka lämmittelevät vähissä vaatteissa.
Jungner sai keliä. Keli tunkee myös jälkiviisaisiin. Perjantaiaamun puheohjelman supliikki on lähinnä änkyttämistä. Kalle pyörittää käsiään ja käyttää ajastaan puolet käsitteen tota erilaisiin variaatioihin. Näyttää aivan kuin hänen olisi hankala hengittää. Höyryputken ahtaus hidastaa puhetta ja tekee sen katsomisen sietämättömäksi. Pelkään vanhan bulvaanisamurain tukehtuvan kieleensä.
Ylioppilaskokelaille tämä aamu aukeaa kolisten. Lumilakkia odottavat päät kopisevat kankkusessa. Polttava keli, sydän hakkaa päätä ja yrittää ulos korvista. Kirjapino tyynynä, mikä ihana aamu. Vielä hetken kun jaksan, saan hattuni. Niin kuka saa?
Pauliine Koskelo, Nokian pomo ja kiintiöasianajaja saavat. Toukokuun 14. päivänä Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta promovoi viimeisen kymmenen vuoden aikana väitelleet tohtorit ja sitten nämä kunniasellaiset. En oikein ymmärrä, miksi jollekin pitää antaa tohtorin arvo, vaikka vain hc, kun oppi on jäänyt hankkimatta, tieto avartamatta. Tohtori on tutkija, joka on löytänyt jotain uutta, lisännyt tietoa ja ymmärrystä tieteellisin menetelmin. Mitä ne sitten ovat oikeustieteessä – haa. Ehkä kunniatohtorit sittenkin ansaitsevat hattunsa, koska ovat avartaneet ymmärrystä vähintään yhtä paljon kuin muototohtorit, tai suuri osa heistä.
Nähdään toukokuussa!