Säästöpankkien ruumiinpesijä Arsenal ajettiin alas vuosituhannen vaihteessa myymällä yhtiön koko saatavakanta kahdelle ulkomaalaiselle perintäyhtiölle, Aktiv Hansa ja C&A Finland Oy:lle. Yhtiöt maksoivat näistä säästöpankkien saatavista 5 % niiden pääomasta.
Ennen kaupan tekemistä, asiaa käsiteltiin silloisen hallituksen, Lipponen II, talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa, koska esille oli nostettu ehdotus, että velalliset voisivat halutessaan ostaa itsensä vapaaksi näistä vastuista samalla rahalla, millä saatavat myytäisiin perintäyhtiöille.
Valtion kannalta taloudellinen tilanne olisi ollut sama, tuleeko kauppahinta saatavista velallisilta tai joltakin ulkopuoliselta, joka näki busineksen näissä saatavissa.
Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti, että velallisille ei anneta mahdollisuutta vapautua vastuistaan. Kurjuus jatkukoon mökeissä, jotka aikanaan uskoivat, että valtio ei devalvoi. Talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan kuuluvat pääministeri ja kaikki keskeiset ministerit.
Nykyiset ja entiset keskeiset poliittiset päätöksentekijät, joista suuri osa oli rakentamassa sitä taloudellista tuhoa, joka syöksi tuhannet säästöpankkiasiakkaat monttuun valuuttalainoineen, kieltäytyivät päästämästä näitä piruparkoja takaisin elämään kiinni. Näin tehtiin, vaikka taloudellisesti valtiolle asia oli aivan sama.
Pääministeri Lipponen, valtiovarainministeri Niinistö, ulkoministeri Halonen porskuttavat urallaan, jonka vakoon on kasvuvedeksi kaadettu aika paljon tuskaa tästä täydellisen järjettömästä ratkaisusta. Poliittinen vastuu tässä maassa on aika teoreettinen käsite.