Kreikkalainen näytelmä

Papandreu, tuo salski kreikkalainen jumala, jonka hymy ei hyydy, vaikka valtio lakkaa olemasta, astuu alas noustakseen taas hetken päästä huolehtimaan klaaninsa taloudellisista intresseistä. Kreikassa pääministeriys kiertää Karamanliksesta Papandreuhun ja takaisin, ehkä nyt laitetaan hetkeksi joku virkamies väliin, mutta perinteet eivät helposti hajoa. Kaksi perhettä, klaania pitää ylintä poliittista valtaa mystisesti näpeissään Euroopan kehdossa, jota varotaan rikkomasta, koska kaikki on sieltä lähtöisin, demokratia ja ne muut.
Italia on velkaa enemmän kuin kukaan muu. Silvio ei ole huolissaan, koska ravintolat ovat täynnä! Niinpä, auringonpaisteessa moni murhe maatuu, täällä kalsassa pakkanen panee ajattelemaan hiukan synkemmin, tarttee jotenkin olla peruste ja pohja kaikelle, pelkkä huuto ja veuhkaaminen ei perusta mitään.
Näin kaukaa auringosta Etelä-Eurooppa näyttää olevan paljon lähempänä Pohjois-Afrikkaa kuin Skandinaviaa. Välimeren ympäristössä kuohuu, valtiot vaihtavat järjestelmiä ja vetäjiä, vanhat kuopataan, järven eteläpuolella ihan konkreettisesti, uudet puetaan uusiin asemiin edustamaan kansaa.
Demokratia tuntuu toimivan tehokkaammin maissa, missä sitä ei ole. Euroopan kehdossa kaikki keskittyvät istumaan alas ja murjottamaan maailman menoa, Tunisiassa, Libyassa ja arabimaailmassa muutenkin kansa otti vallan pois niiltä, jotka sitä käyttivät väärin. Onko demokratia muuttanut Afrikkaan, pois täältä, missä sille ei ole enää käyttöä kun se ei toimi.
Käynnissä on mielenkiintoinen mullistus, poliittinen ja taloudellinen. Yhtenä nimittäjänä kaikessa on poliittisen vallan ja rahan välinen asiaton yhteys, Kreikassa, Italiassa, Ranskassa, jopa hiukan meilläkin. Raha rulettaa, hakeutuu sinne, missä sillä saa parhaan tuoton. Rahalla saa halvalla suurta valtaa, Suomessa vallan ostaminen maksaa muutaman kymppitonnin. Kreikassa homma pelittää italialaisittain, vallalla tehdään rahaa, poliitikko osaa ottaa hyödyn asemastaan eri tavalla kuin täällä kylmässä, missä suurin synti, minkä ihminen osaa kuvitella, on töistä poissaolo ilman ihan oikeaa sairautta.
Meillä moraali on tuskastuttavan kuristavaa, Hesarin viikonlopun artikkeli kuvaa sen hyvin. Tällaisella moraalilla valtio ei kuitenkaan velkaannu ja kaadu muitten vastuulle, kun nyt kerran muitakin on. Maailma on monenkirjava, hyvällä on aina puolensa, vapaus olla ja elää siellä, missä haluaa, on iso eurooppalainen arvo, joka mahdollistaa elämänsä muovaamisen haluamakseen.