Kotiaresti

Myanmarin sotilasjuntta on pysynyt otsikoissa sen jälkeen kun paikalliset kaljupäät keltaisissa viitoissaan ryhtyivät puuttumaan valtion asioihin. Maailmassa valtaapitävät eivät enää ole suojassa paikallisilta poppamiehiltä, ei edes Suomessa, missä muutamat harhaoppiset pappismiehet ryhtyivät suojelemaan onnettomia pakolaisia ulkomaalaisviraston mielivallalta.
Myanmarin opposition johtajaa ”hankala ja pitkä nimi ässää ja kyita” on pidetty 1980 ja 1990 -luvun vaihteesta lähtien kotiarestissa kuin pahaista koululaista. Nyt hänelle järjestettiin virallinen valvoja kun YK sitä vaati. Ja kuka sanoo, että YK on tarpeeton rahaa kaikenkarvaisille diplomaatinketaleille jakava kansainvälinen organisaatio! Sehän sai yhden myanmarilaisen virkamiehen työllistettyä painostamalla junttamiehiä.
Pikku kotiaresti ei ole vierasta meilläkään. Olen myanmarin tytön kanssa samassa veneessä, vaikka sijainti on vähän pohjoisempana. Valtio on pitänyt minua kotiarestissa suurin piirtein yhtä kauan kuin hankalanimi ässä kyita. Tämän vuoden alussa ihmisoikeustuomioistuin tuomitsi valtion ihmisoikeussopimuksen rikkomisesta, koska vuodesta 1992 jatkunutta oikeudenkäyntiä pidettiin hieman liioiteltuna. Ainoastaan Pol Potin toimet 1970 -luvulta ovat olleet pitempään oikeudenkäynnin kohteena.
On mielenkiintoista nähdä miten asiat eri puolilla maailmaa kulkevat aika tavalla samaa rataa. Juntta siellä tai täällä ei pienestä hätkähdä. Suomen valtiolta ihmisoikeustuomioistuin vaati selvitystä miten valtio aikoo toimia kun ihmisoikeusloukkaus on todettu. Aika menee huomenna umpeen eikä mitään ole tapahtunut. Valtio ei tee yhtään mitään tai niin kuin pojat sanoo, seisoo järjettömänä kuin kulli häissä.
Yksi ihminen maailman kuohuissa ei ole minkään arvoinen. Tämä ei vastaa länsimaista ihmiskäsitystä, mutta se on meillä todellisuutta. Asioista on mentävä yli, olivat ne kuinka ikäviä tahansa. Syövän kanssa on pakko tulla toimeen samoin kuin valtion, joka ei ole mitään, mutta liian monelle aivan kaikki.