Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot, lukee korkeimman oikeuden tuomioiden perässä. Siis suut suppuun, ylin ja korkein on sanonut mitä laki sanoo ja lakia on kaikkien noudatettava.
Nykyään korkeimman oikeuden ratkaisuja on mahdollista kyseenalaistaa saattamalla korkeimman oikeuden ratkaisut ihmisoikeustuomioistuimen tutkittavaksi tai erityisen poikkeuksellisissa tapauksissa saattamalla korkeimman oikeuden ratkaisut korkeimman oikeuden itsensä uudelleen arvioitaviksi.
En tiedä onko niitä paljon, mutta olen kerran tehnyt tämän ja voittanut korkeimman oikeuden. Tämä tapahtui pari vuotta sitten, kun korkein oikeus täysistunnossa, siis kaikkien tuomareitten läsnäollessa, kumosi oman vain puolta vuotta aiemmin tekemänsä ratkaisun minun tekemän purkuhakemuksen perusteella. Kiva niin.
Eilen korkein oikeus sitten arvioi olenko kelpoinen toimimaan ns. Jippii jutussa erään vastaajan asiamiehenä. Asian oli korkeimpaan oikeuteen saattanut rikosjutun syyttäjä Riitta Partia, joka halusi minut ulos jutusta. Hän hävisi, niin kuin on hävinnyt joka ainoa kisan tässä asiassa minulle.
Jippii juttu päättyi aikanaan Helsingin hovioikeuden tuomioon, johon korkein oikeus ei antanut valituslupaa. Kaksi henkilöä tuomittiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin jutussa. Kun mitään ei enää ollut tehtävissä, toinen heistä kääntyi puoleeni. Laadin tuomiovirhekantelun korkeimmalle oikeudelle, jossa väitin, että jutun ratkaissut kokoonpano oli esteellinen, tai yksi tuomareista.
Syyttäjä Riitta Partia piti vaatimusta perusteettomana, hihitteli sille, että asiassa aikaisemmin toiminut asiamies ei enää ollut esittämässä tällaista hullunkurista vaatimusta, vaan hänen sijaansa olin tullut minä. Hihitys katkesi 1.11.2010, kun korkein oikeus kumosi vaatimukseni mukaisesti hovin ratkaisun ja palautti asian uudelleen tutkittavaksi Helsingin hovioikeuteen.
Riitta Partia ei tästä pitänyt, hän oli hävinnyt juttunsa 100-0 käräjäoikeudessa, voittanut sen osittain hovioikeudessa ja nyt sekin meni pieleen. Asiaa ryhdyttäisiin tutkimaan uudelleen.
Riitta Partia ei asiaa korkeimmassa oikeudessa käsiteltäessä pitänyt minua kelvottomana toimimaan asiamiehenä. Hän päätyi tähän vasta sen jälkeen, kun ensin oli hävinnyt historiallisella ratkaisulla. Tämän jälkeen hän halusi minut ulos jutusta ja alkoi esittää, että en saa avustaa pääepäiltyä hovissa.
Helsingin hovioikeus hylkäsi hänen vaatimuksensa ja nyt myös korkein oikeus. Riitta Partia ei ole viime aikoina oikein menestynyt tässä jutussa. Asia ei enää rullaa hänen haluamallaan tavalla.
No, on tietysti mukavaa, että minut on nyt korkeinta oikeutta myöten todettu rehelliseksi, tällaista kunniaa harva saa. En olisi tätä erityisemmin kaivannut, mutta hyvä näin, kun kerran kiukuttelemaan alettiin, tuli tämäkin selvitetyksi. Seuraavaksi katsotaan ehkä, onko Riitta hoitanut virkaansa sellaisella asiallisuudella, kun viranhoito edellyttää, onko hän vilpittömästi pyrkinyt ajamaan asiaa, objektiivisesti selvittänyt niin syytettä vastaan kuin puolesta puhuvat seikat, aiheuttamatta kohtuutonta haittaa jutun epäilyille, jotka ovat kaikki lain mukaan syyttömiä ja muutama miljoona euroa köyhempiä tämän sirkuksen vuoksi.
Aika näyttää