Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi tänään tuomion jutussa Marttinen v. Suomi ja tuomitsi Suomen valtion ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan loukkaamisesta. Kysymys oli rikoksesta epäillyn oikeudesta vaieta seikoista, joilla voisi olla merkitystä näyttönä häntä vastaan vireillä olleessa rikosasiassa. Oikeuskysymys on täsmälleen sama kuin korkeimman oikeuden viime perjantaina antamassa tuomiossa.
Suomen valtio yritti perustella menettelyään velkojien oikeuksilla aivan samalla tavalla kuin korkein oikeus viime perjantaina. EIT totesi tähän: ”The Court, accordingly, finds that the concerns for the effective functioning of the debt recovery procedure relied on by the Finnish Government cannot justify a provision which extinguishes the very essence of the applicants rights to silence and against self-incrimination guaranteed by the Convention.”
Koko suomalainen järjestelmä mukaan lukien korkeimman oikeuden aikaisemmat tätä kysymystä koskevat ratkaisut, joissa korostettiin velkojien oikeutta suhteessa rikoksesta epäillyn asemaan, todettiin ihmisoikeussopimuksen vastaisiksi. Suomi on järjestelmällisesti soveltanut menettelyä, jossa ihmisiä on rangaistuksen uhalla pakotettu todistamaan itseään vastaan. YK:n kidutuksen määritelmän mukaan kyse on kidutuksesta.
Hämmentävintä tässä kaikessa on, että suomalaiset syyttäjät ja tuomioistuimet ovat olleet tietoisia ihmisoikeussopimuksen sisällöstä, mutta ne eivät ole siitä välittäneet. Olen itse luennoinut asiasta nyt jo 10 vuotta eri tuomioistuimissa. Ihmisoikeustuomioistuimen tänään antama tuomio oli täsmälleen sen mukainen, mitä olen koko ajan väittänyt. Olin mukana tässä ihmisoikeusprosessissa oikeudellisena asiantuntijana.
Tulen hakemaan korkeimman oikeuden antaman tuomion purkua tänään annetun ihmisoikeustuomioistuimen tuomion perusteella. Tässä asiassa olisi tarpeen myös selvittää, mikä on niiden tuomareiden vastuu, jotka jatkuvasti jättävät noudattamatta Suomea sitovan ihmisoikeussopimuksen keskeistä sisältöä ja tuomitsevat ihmisiä rikoksista, vaikka kyse on ihmisille taatun oikeuden käyttämisestä.