Viime vuonna Suomen valtio tuomittiin ihmisoikeustuomioistuimessa 15 kertaa. Suomalainen ihmisoikeusloukkaus liittyy yleensä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sääntöjen noudattamiseen, mikä on oikeusvaltioperiaatteen kannalta hyvin ongelmallista.
EIT:n tuomiot tulevat yleensä hyvin räikeistä loukkauksista, siis sellaisista, joiden ei edes tulisi päätyä kansainvälisen tribunaalin tutkittavaksi. Suomalaisen oikeusjärjestyksen tulee voida taata oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutuminen omassa oikeusjärjestyksessä.
Ongelma kansainvälisessä menettelyssä on sen kesto. Oikaisu saadaan vasta vuosia, parhaassa tapauksessa jopa yli kummenen vuoden kuluttua vääryyden tapahtumisesta. Tämä tekee taatut oikeudet ihmisen kannalta merkityksettömiksi.
Tämä ongelma voitaisiin poistaa muuttamalla okeudenkäymiskaarta siten, että korkeimman oikeuden tulisi ottaa tutkittavakseen kaikki valitukset, joissa esitetään perusteltu väite ihmisoikeussopimuksessa/perustuslaissa taatun oikeuden loukkaamisesta. Näin asiat saataisiin käsiteltyä kotimaassa ilman aiheetonta viivytystä kuten perustuslaki määrää.
Tulisiko tästä korkeimmalle oikeudelle kohtuuttomasti lisähommia? Viime vuonna ihmisoikeustuomioistuimeen tehtiin Suomesta 290 valitusta, joista tutkittavaksi otettiin 23. Mikäli korkein oikeus velvoitettaisiin tutkimaan ihmisoikeusperusteiset valitukset, lisääntyisi sen työmäärä ehkä muutamalla kymmenellä jutulla vuositasolla. Vastapainona olisi taattujen oikeuksien tehokkuus. Ihmisoikeuksista tulisi todellisia myös meidän järjestelmässämme.
Korkeimman oikeuden nykyinen asiantuntemus ei kuitenkaan riitä tähän työhön, minkä vuoksi oikeuteen tulisi palkata uusia tuomareita hoitamaan yksin ihmisoikeusperusteisia juttuja. Tästä voisi kehittyä semi-perustuslakituomioistuin, mutta ainoastaan taattujen oikeuksien osalta. Osaston veäjäksi soveltuisi nyt korkeimmassa hallinto-oikeudessa tuomaroiva tohtori Matti Pellonpää, joka on varmasti asiansa osaava ihmisoikeustuomari.
Ehdotustani saa vapaasti kopioida – olkaa hyvä ryhtykää hommiin