Korkein oikeus teki tuoreeltaan erinomaisen järkevän ratkaisun korjaten varsin kaavamaista aikaisempaa käytäntöään Ne bis in idem problematiikan osalta. Ihmisoikeussopimus on kieltänyt tuomitsemasta ketään kahdesti samasta asiasta, tämä ei ole suomalaista systeemiä rajoittanut, vaan verorikosjutuissa henkilö on sujuvasti voinut tulla tuomituksi sekä varsinaisessa rikosmenettelyssä että sen kanssa rinnakkaisessa hallinnollisessa menettelyssä, joka ihmisoikeustuomiosituimen tulkinnan mukaan on rinnasteinen rikosasiaan määrätyin edellytyksin.
Aikaisemman praksiksen mukaan KKO on katsonut, että kaksi rinnakkaista menettelyä on mahdollista olla olemassa yhtaikaa, mikäli veromenettelyyn liittyvä hyvin pitkä muutoksenhakuaika on auki syytteen nostohetkellä. Verovelvollinen ei ole voinut edes halutessaan luopua muutoksenhakumahdollisuudesta, mikä on johtanut siihen, että hänet on voitu tuomita kahdesti. Logiikka on ollut ääliömäinen, henkilön omaksi suojaksi ja oikeuden toteuttamiseksi olemassaoleva muutoksenhakumahdollisuus on mahdollistanut häneen kohdistuvan ihmisoikeusloukkauksen. Nyt KKO on tullut järkiinsä tässä.
KKO:n uuden tulkinnan mukaan henkilö voi päättää menettelyn itse saattamalla hallinnollisen menettelyn de facto päätökseen maksamalla hänelle määrätyt veronkorotukset. Tällä on mahdollista estää rikosmenettelyn käynnistäminen samassa asiassa.
KKO: ”A on ryhtynyt lyhentämään verovelkojaan tilanteessa, jossa hän on ilmeisesti tiennyt X Oy:öön kohdistuneen verotarkastuksen lopputuloksen, mutta jossa häntä ei vielä ollut kuultu verorikoksesta epäiltynä. Viimeistään sen jälkeen, kun hän oli saanut tietää olevansa verorikoksesta epäilty, hän oli ryhtynyt maksamaan loppuosaa verovelasta ja maksanut sen loppuun ennen syytteen vireilletuloa. Arvioitaessa A:n toiminnan merkitystä on otettava huomioon, ettei A ole voinut omilla toimillaan vaikuttaa siihen, milloin Verohallinto on tehnyt hänestä rikosilmoituksen, milloin poliisi on ryhtynyt kuulemaan häntä rikoksesta epäiltynä, milloin rikosepäily tulisi mahdollisesti siirtymään syyteharkintaan tai milloin rikossyyte mahdollisesti tulisi käräjäoikeudessa vireille. Näissä olosuhteissa on perusteltua katsoa, että verojen ja veronkorotusten maksaminen on perustunut A:n haluun omalta osaltaan saattaa veronkorotuspäätökset lopullisiksi.
A:lla on syytteen vireille tullessa ja asiaa käräjäoikeudessa käsiteltäessä ollut sinänsä vielä mahdollisuus hakea kaikilta syytteen tarkoittamilta verovuosilta verotukseen muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin ja se mahdollisuus hänellä on verovuosien 2006 ja 2007 osalta edelleenkin. Tältä osin on kuitenkin otettava huomioon, että mahdollisuus hakea muutosta verotusta koskevaan päätökseen on verovelvollisen keskeinen oikeusturvan tae ja että pitkän muutoksenhakuajan tarkoituksena on turvata verovelvollisen etua. Tämänkään vuoksi sille seikalle, että muutoksenhakumahdollisuus on vielä ollut muodollisesti avoinna, ei voida antaa ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa sitä, onko A tarkoittanut omalta osaltaan saattaa verotusasiat lopullisesti päätökseen.
Kokonaisarviointinaan Korkein oikeus katsoo, että A:n menettely osoittaa veronkorotusta koskevien ratkaisujen tulleen ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa tarkoitetuin tavoin lopullisiksi jo ennen häntä koskevan syytteen vireilletuloa. Sen vuoksi edellytyksiä syytteen tutkittavaksi ottamiselle ei ole ollut.”
Erittäin hyvä, oikeus kasvaa ja tässä toteutuu. Tällä on suurta merkitystä monen vero-ongelmaisen elämässä