Kirjesalaisuus

Vankeuslakia säädettäessä eduskunnan perustuslakivaliokunta huomautti hallitusta: hallituksen esityksessä ei ole huomioitu perustuslaissa turvattua kirjesalaisuutta riittävällä tavalla. Perusoikeudet koskevat myös vankeja valiokunta hurskasteli. No, lakia säädettiin ja se tuli voidaan siten, että myös vankien oikeus kirjesalaisuuteen tuli loukkaamattomaksi.
Laki on ollut voimassa nyt muutaman viikon. Oikeusministeriö on huomannut, että nyt tuli huti. Vangeille ei voida taata kirjesalaisuutta, koska sitä käytetään väärin. Kirjeissä puhutaan pahaa viranomaisista ja niissä lähetellään nekkuja pyttyyn. Joissakin tapauksissa kirjeissä suunnitellaan myös rikoksia.
Kun kirjeissä puhutaan pahaa, suunnitellaan rikoksia ja niiden mukana kuljetetaan huumeita, seuraa, että kirjesalaisuus lopetetaan. Mahtaako vankilan ulkopuolella liikkua kirjeitä, joissa puhutaan pahaa, suunnitellaan rikoksia ja toimitetaan huumeita. Tästä huolimatta kirjesalaisuutta ei ole esitetty poistettavaksi muurin valoisalta puolen.
Ehkä tämäkin asia olisi mahdollista ratkaista jotenkin muuten.
Tämä hulina syntyi, kun vartijat lakia tarkoin noudattaen, jättivät avaamatta kirjeet, koska perustuslaissa taattu kirjesalaisuus sitä edellytti. Miten on sitten muitten viranomaisten kanssa? Meillä on perustuslaissa taattu oikeus saada asiansa käsiteltyä ilman aiheetonta viivytystä. Miten tämä määräys on vaikuttanut viranomaisten, tässä tapauksessa poliisien, syyttäjien ja tuomareiden toimintaan?
Suomi on saanut tämän määräyksen rikkomisesta tuomioita ihmisoikeustuomioistuimesta ehkä suhteellisesti eniten Euroopassa. Tästä huolimatta meillä oikeusministeri vähentää varoja oikeushallinnosta, syyttäjät viivyttelevät juttujen hoitamista ja tuomarit tuomioistuimissa katselevat