Turun hovioikeus antoi tänään tuomion jutussa S 15/440, jossa oli kyse kilpailukiellon rikkomisesta. Kantaja vaati, että yhtiön entinen toimitusjohtaja tuomitaan sekä kilpailukiellon että salassapitovelvollisuutensa rikkomisesta, koska hän oli heti irtisanomisensa jälkeen ryhtynyt edistämään kilpailijansa busineksia värväämällä entisen työnantajansa jälleenmyyjiä kilpailijan leipiin.
Kilpailukiellon mukaan toimitusjohtaja sitoutui olemaan siirtymättä kilpailevan yhtiön palvelukseen tai muuten käyterttäväksi. Aika tavanomainen klausuuli ja kovin kohtuullinen. Toimitusjohtajalla on päässään paljon liikesalaisuuksia, jotka ovat hänen työnantajansa oikeuksia ja omaisuutta, jotka on hankittu investoimalla businekseen vuosien kuluessa. Tällaisen omaisuuden luovuttaminen toiselle – kilpailijalla – omassa intressissään, on tietysti väärin.
Käräjäoikeudessa näytimme tapahtuman, tapahtumaa näytettiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa käsittelyissä, jotka parhaimmillaan venyivät yli iltayhdeksän. Tuomion saaminen kesti kauan ja lopulta käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksemme ja velvoitti päämieheni korvaamaan kulut.
Käräjäoikeuden mukaan oli ihan ok, että irtisanottu toimitusjohtaja tapaa pari päivää irtisanomisensa jälkeen kilpailevan yhtiön johtoa ja ryhtyy edistämään näitten busineksia aktiivisesti aikana, jolloin hän edelleen on toisen yhtiön toimitusjohtajan toimessa. Käräjäoikeuden mukaan loukattu yhtiö on hyväksynyt toimitusjohtajansa menettelyn, kun ei ole reagoinut asiaan.
Kilpailukiellon ja salassapitosopimuksen rikkominen tehdään salassa, tämän vuoksi niiden rikkomiseen vetoaminen ja asian näyttäminen on yleensä pirun vaikeaa. Käräjäoikeuden ottama linja on aika huonosti perusteltu ja se osoittaa vakavaa ymmärtämättömyyttä asiassa, minkä lisäksi se on täysin lainvastainen tuomarin lähtiessä hyväksymään kilpailukiellon rikkomista jonkinlaisena hyväksyttävänä valmistelutoimena, mikä toimistusjohtajan sopimuksen ollessa normina, on täydellisen väärin. Käräjätuomari luki väärää lakia.
Onneksi valo löytyi hovista, joka korjasi käräjäoikeuden virheen. Hovin ratkaisu on hyvin argumentoitu, mutta hiukan kritiikkiä ansaitsee hovin kohtuullisuus pahantekijää kohtaan, kuluja kohtuullistettiin perusteetta eikä sopimukseen kirjattuja sopimussakkoja määrätty täysimääräisesti.
Pääasia on, että voitimme jutun selkävoitolla.