Ystäväni Jaakko esitteli minulle kikkelosentrisen maailmankatsomuksen. Se liittyy miehen näkemykseen elämän pyörimisestä oman elimen ympärillä. Elin ei ole organ amerikkalaisessa mielessä, jotakin elämälle välttämätöntä, kyse on miehen maailman alusta ja lopusta, päätepisteestä, joka elää tai ei, vaikka nykyään kuolleetkin voi herättää henkiin, Phizer on aikamme Jeesus.
Jaakko ei elä kikkelosentristä elämää, hän elää elämää, jota monet tavoittelevat. Tässä maailmassa kikkelosentrisyys on huvittava, muille kuuluva tarve, josta saa huvia, ei seksuaalisessa mielessä, vaan jonkinlaisena huomiona tornista, mistä voi tarkkailla idiootti kikkelosentristen elämää. Jaakko on havainnoitsija elävästä elämästä, missä kikkelosentrisyys on laitettu roskikseen, tai sitä käytetään vain kusemiseen.
Miksi toiset on rakennettu kikkelosentrisiksi ja toiset ei. Jälkimmäiset voivat keskittyä olemaan, elämään, kikkelosentriset rynnivät kaiken perässä saamatta mitään koskaan kiinni. Kikkelosentrinen ei edes tiedä mitä hän ajaa takaa, mutta tärkeintä on ajaa, yrittää saada kiinni ja voittaa.
Yhteiskunta, valtio on rakennettu, jotta vietit voidaan valjastaa yhteiseen käyttöön laittamatta kaikkia ilotaloon töihin. Minkä helvetin takia me ollaan täällä yleensä. Kiusaamassa itseämme vai ketä, pitäisikö jokainen myrkyttää sänkyynsä ennen kuin tulee itku kohdun jättämisestä?