Korkein hallinto-oikeus otti kantaa holdingyhtiön verotukseen tuoreessa ratkaisussaan (alla). Tuomioistuimen mielestä järjestelyssä on kyse veronkierrosta eikä holdinyhtiöiden omistajat ole oikeutettuja saamaan edukseen edullista pääomaverokohtelua.
Hyvä niin.
Yrittäjyyttä ja riskinottoa pitää kannustaa ja edullinen pääomaverokohtelu on tässä varsin mainio konsti. Yrittäjä joka ottaa riskiä on oikeuttettu hyvään tuottoon Risk -Reward on ok.
Korkeimman hallinto-oikeuden käsittelemässä tapauksessa kyse ei ollut tästä, vaan hullunhauskasta veropelleilystä, josta eri pörssiyhtiöitten johtajat ovat valmiita maksamaan maltaita.
Järjestelyssä ei ole kyse todellisesta omistamisesta, vaan omistamisesta edullisen verokohtelun vuoksi. Yhtiön johtajat perustavat yhtiön, johon saavat rahaa yhtiöstä itsestään. Näillä rahoilla hankitaan yhtiön osakkeita, joiden tuotto jaetaan johtajille edullisesti pääomatulona.
Järjestelystä puuttuu kokonaan omistamisen riski. Jos omistukset laskevat, omistajat eivät kärsi. Kyse on siis pankkitoimintaan verrattavasta harrastuksesta.
Erikoista tässä on, että järjestely on varsin laajasti käytetty suurissa yhtiöissä. Siis tehdään veronkiertoa yhtiön varoilla johtajien intressissä.
Sormet eivät kuitenkaan pala pahemmin, sillä Suomessa isokenkäisiä ei ole juurikaan kuohittu verottajan toimesta muuten kuin täsmäiskuilla. Casimir Ehrnroothin Lichtensteinsta löytyneet miljoonat, joiden tulo oli unohtunut ilmoittaa verottajalle, ei johtanut mihinkään. Näin ei käynyt myöskään veroprofessori Niskakankaalle, joka jätti huomattavat pääomatulot ilmoittamatta. Korkein oikeus katsoi, ettei kai nyt sentään tahallaan. Tavalliset tallaajat olisi ammuttu.
Mutta tällaista tämä on. Laki on niin inhimillinen ja sitten ei.
KHO
N oli eräiden muiden A Oyj:n johtoon kuuluvien henkilöiden kanssa perustanut B Oy:n, jonka koko osakekannan he omistivat. B Oy oli hankkinut A Oyj:n osakkeita, joiden hankinta oli rahoitettu noin yhden viidesosan osuudelta B Oy:n osakepääomalla ja muutoin sen A Oyj:ltä näiden osakkeiden hankintaa varten saamalla lainalla. Lainan vakuutena olivat sillä hankitut A Oyj:n osakkeet ja lainan ehdot sisälsivät muun muassa mahdollisuuden lisätä lainan korko sen pääomaan mikäli B Oy ei pystynyt maksamaan korkoa sekä mahdollisuuden lykätä lainan takaisinmaksua, mikäli järjestelyn purkamista lykätään osakassopimuksen perusteella. Osakassopimuksen osapuolina olivat B Oy:n osakkeenomistajat ja A Oyj. Osakassopimuksen mukaan B Oy:llä ei ollut muuta toimintaa kuin A Oyj:n osakkeiden omistaminen B Oy:n osakkeenomistajien puolesta. Osakassopimuksessa oli sovittu muun ohessa järjestelyyn osallistuneen henkilön ja A Oyj:n välisen työsuhteen päättymisen vaikutuksesta sekä B Oy:n osakkeisiin ja sen omistamiin A Oyj:n osakkeisiin sovellettavista panttaus- ja luovutusrajoituksista. Osakassopimuksessa oli myös sovittu, että osakassopimuksen tarkoittama A Oyj:n osakkeiden omistusta koskeva järjestely puretaan tietyn ajankohdan jälkeen A Oyj:n hallituksen ja B Oy:n osakkeenomistajien 2/3:n päätöksellä siten, että järjestelyn mahdollinen tuotto maksetaan B Oy:n osakkeenomistajille A Oyj:n osakkeina ensisijaisesti siten, että B Oy sulautuu A Oyj:öön osakeyhtiölain mukaisesti. Järjestely voitiin purkaa myös siten, että B Oy myy omistamiaan A Oyj:n osakkeita joko A Oyj:lle tai kolmannelle ja maksaa näin saamillaan varoilla A Oyj:ltä saamansa lainan takaisin, minkä jälkeen B Oy puretaan siten, että sen osakkeenomistajat saavat jako-osuutena A Oyj:n osakkeita. Järjestelyn purkamisessa voitiin käyttää myös muita keinoja. Osakassopimuksessa oli sovittu järjestelyn purkamisen lykkäämisestä siinä tapauksessa, että A Oyj:n osakkeiden kurssi purkamiseen suunniteltuna ajankohtana alitti järjestelmään hankittujen A Oyj:n osakkeiden keskihinnan.