Kerjääminen – järjestäytynyttä rikollisuutta

Keskusrikospoliisi on määrittänyt Helsingin kaduilla pyörivät romanialaiset tai mistä lienevätkin, osaksi järjestäytynyttä rikollisuutta, koska kerjääminen on organisoitunutta, sitä ohjaillaan organisaation kattorakenteista.
Mitään suurta yhteiskunnallista levottomuutta tai vaaraa julkiselle taloudelle ei kadunkulmissa makoilevista kerjäläisistä synny, kunhan aiheuttavat visuaalista haittaa, eivät ole silmänruokaa vaan sitä toista, silmänkakkia. Kerjääminen itsessään ei ole Suomessa edes rikos.
Voisiko Krp:n määritelmää organisoituneesta rikollisuudesta soveltaa vaalirahan keräämiseen? Joukko henkilöitä odottaa käsi ojossa valtion maksamissa huoneissa Arkadianmäellä, että rahan Kajo Ahdin tai Topin hengessä kävelee ohi ja tiputtaa rovon onnettoman edustajan kassaan.
Kuinka organisoitua tämä sitten on?
Organisaatiossa on imurit, joita johtaa kepun puoluetoimiston päälliköt. Organisaatiossa on välittäjät, jotka yhdistävät rahan lähteen ja rahan kohteen ja saavat siitä itselleen etua hyvien kaavojen ja kuntien eläkeläisten rahojen muodossa, minkä lisäksi organisaatiota koristellaan istuvilla ministereillä, joita saa tilata erilaisiin kissanristiäisiin koristeeksi, kun rahaa on saatu kerättyä riittävästi.
Onko onnettomien ruokaansa kerjäävien romanialaisten riski yhteiskunnalle suurempi kuin tämän yhteiskunnan ytimeen kietoutuneen syöpäkasvaimen, jota kukaan ei oikein taudiksi suostu edes tunnistamaan. Jokainen voi päätellä, kumman toiminnan arviointiin kannattaisi satsata yhteisiä resursseja.
Ongelma vain on, että täällä ei oikein ole ymmärrystä eikä rohkeutta, koska eletään edelleen surkeassa sumeudessa ilman valoa ja johtoa.