Huomenna ihmisoikeustuomioistuin antaa tuomionsa oikeudenkäynnin kestoa koskevassa asiassa, jossa menettely aloitettiin elokuussa 1994 ja joka edelleen on kesken.
Mikäli tuomio on langettava, tulen vaatimaan oikeudenkäynnin lopettamista kuten olen tehnyt viimeiset seitsemän vuotta tässä asiassa.
Ihmisoikeussopimuksen 46 artikla edellyttää, että vastaajavaltion on noudatettava tuomioistuimen tuomiota. Luulen, että Suomi pyrkii langettavan päätöksen tullessa lipeämään tästäkin velvoitteesta.
Tähän asti jatkamista on perusteltu sillä, että aikanaan loukkaus sitten hyvitetään annettavasta tuomiosta. Miten voidaan hyvittää jotakin, koska kesken oikeudenkäynnin kaikki ovat syyttömiä! Pitää siis olettaa syyllisyys.
Asiaa voi arvioida myös toisesta näkökulmasta. Mitä jos kyse olisi kidutusartiklan loukkaamisesta. Valtio olisi ilmoittanut, että nyt olemme repineet 9 kymmenestä varpaankynnestä. Vedämme vielä viimeisen ja pyydämme sitten anteeksi tuhannella eurolla. Tämä on asiallisesti ottaen se, miten Suomen valtio oikeudet ymmärtää.
Saapas näkee ja kenkä tietää. Huomenna olemme viisaampia
There is no God – no Law, no toenails