Liike-elämä ja oikeuden maailma eivät hevin kohtaa. Oikeuden ideaalisuuteen kuuluu hyvän ja pahan erottaminen rehellisesti, lain mukaan. Kun teet väärin, saat rapsut, mutta mikäli olet toiminut oikein et joudu oikeuden kitaan ja jos sinne syystä tai toisesta joudut, pääset vapaaksi, koska oikeudessa ei tehdä väärin.
Liike-elämään, liikemieheen liittyy kuva sliipatusta rasvatukasta, joka palturia puhumalla saa onnettoman ostamaan jotakin ylihintaan. Voitot viedään ulkomaille eikä niistä makseta veroja.
Näinkö se on?
Ideaalimaailma ja stereotypiat ovat oma juttunsa, todellisuus aivan muuta. Liike-elämä muistuttaa nykyään moraaliltaan lähinnä kirkollista elämää. Esimiehen ja alaisen ei sovi kulkea käsi kädessä, koska yrityksen hyväksymä tapakoodi ei sitä salli.
Oikeuden maailma muistuttaa lähinnä mafiakulttuuria, missä suurin ja vahvin tekee mitä hyvänsä muiden elämästä ja oikeuksista välittämättä. Valtion menetelmät valtiosta toiseen ovat aika yhdenmukaisia, erityisesti Suomesta Venäjälle.
Jokainen voi tutkia tapaus Hodorkovskia suhteessa suuriin suomalaisiin talousrikosmenettelyihin – yhteneväisyydet ovat yhtä hämmentäviä kuin Lipposen lausunnot ydinenergialobbareiden kanssa.
FIM myytiin islantilaisille, koska alioikeudessa lautamiehet tulkitsivat lakia vastoin ammattituomareiden kantaa. Ammattijuristit olisivat vapauttaneet vastaajat. Tämä on jäänyt kovin vähälle huomiolle. Suurta merkitystä sillä ei olekaan, koska myös ammattituomarit olivat perusteluissaan yhtä järjettömiä kuin lukutaidottomat lautamieskolleegansa.
Suomi ottaa turpaansa vielä pitkään ihmisoikeustuomioistuimesta, koska meillä mafiapäällikkö valtio ei kunnioita oikeudenmukaisuutta sellaisena kuin se on Euroopassa taattu.
There is no God – no Law, and a big mafia boss called the Government of Finland