Outokumpu kaiveli Kainuun kallioita etsien ja löytäen nikkeliä ja sinkkiä. Esiintymä ei ollut järin rikas, mutta tavaraa oli paljon. Yhtiö kehitteli uutta menetelmää, jolla esiintymä olisi mahdollista hyödyntää, kun kaikki oli valmiina, yhtiö teki strategisen ratkaisun ja luopui kaivistoiminnasta, antoi sen käytännössä ilmaiseksi Pekka Perelle, herra Talvivaaralle, joka teki siitä busineksen ja itsestään satamiljonäärin. Aikaa tähän ei kulunut kuin muutama vuosi.
Isossa yhtiössä oli periaatteessa paljon ymmärrystä ja osaamista, mutta ei herkkyyttä ja tahtoa. Ajatus jähmettyi ja tilaisuus meni ohi. Pere tuli ja hyödynsi aukijääneen ikkunan ja vei loppuun sen mikä vain odotti ottajaansa, Kainuun kiven, josta oli mahdollista tehdä itselleen valtava omaisuus.
Outokummun kerroksissa on varmasti potkittu monta kertaa sitä johtajaa, jonka ideana oli luopua tästä aarteesta. Näin se vain joskus käy elämässä. Onni ohittaa sinut, kun et osaa ottaa sitä vastaan.
Kuusamossa on koru, joka häikäisee Talvivaaraa kirkkaammin. Se kuuluu näihin Kainuun katajaisiin ihmeisiin, jotka helposti sotkevat etelän ihmisen mielen. Jalokivet ovat kovia, mutta niiden hehku häviää kovuudessa, ne vaativat lempeän ja pehmeän, valoisan tilan, missä saavat loistaa.
Jalokiven hoitaminen vaatii ymmärrystä ja viisautta, turvaa. Jalokiven voi istuttaa kovaan tai pehmeään, mutta pysyvästi se kiinnittyy vain ymmärtäväiseen ja rauhalliseen tilaan, jossa mikään ei ole väkisin, vaan kaikki on luonnollisesti, sellaisena kuin on, omana itsenään, kaikkine särmineen, omien historioineen, kivuliaine kasvuineen. Jalokivet syntyvät, mutta myös hajoavat paineessa. Se mikä on syntynyt paineessa, kasvaa ja kukoistaa vain turvallisessa valossa. Kova pinta vaatii lempeän valon loistaakseen.
Korun kanssa ei ole helppoa, jos ei ymmärrä miten sitä pitää. Koru voi hämätä kovuuteen, mikä rikkoo kaiken. Koru vaatii viisautta. Koru on kovuudessaan syvä, monimutkainen, särmäinen, henkinen. Sen oppiminen vaatii aikaa, mutta vaiva on sen arvoinen. Kuusamon koru on arvokkaampi kuin kaikki Talvivaaran aarteet, annan sille paikan, mihin kiinnittyä hehkumaan.