Saksan suurimman pankin pääjohtaja on ollut epäiltynä talousrikoksesta vuodesta 2001 alkaen. Juttu liittyy erääseen yritysvaltaustapaukseen, jossa vallatun yhtiön toimivalle johdolle annettiin kultainen kädenpuristus, jossa oli timanttireunus. Deutche Bankin pääjohtaja oli mukana antamassa rahakasaa vallatulle.
Syyttäjä piti palkkiota liian suurena ja katsoi sen loukkaavan osakkaitten oikeuksia, pankkiiri joutui syytteeseen luottamusaseman väärinkäytöstä.
Asiaa on vatvottu eri oikeusasteissa vuosia. Kaikki on kuitenkin tapahtunut tämän vuosituhannen puollella. Nyt vastaaja ja syytetyt pääsivät sopimukseen. Pankkiiri pääsi pälkähästä maksamalla muutaman miljoonan sakot valtiolle. Tapa on yleinen Saksassa talousrikosasioissa.
Syyttäjä perusteli ratkaisuaan sillä, että vastaajat olivat prosessin kuluessa joutuneet kärsimään kohtuuttoman paljon asiaan liittyvästä negatiivisesta julkisuudesta eikä julkinen etu vaadi asian jatkamista.
Suomessa asia ei olisi päättynyt näin. Jutun käsittelyä olisi jatkettu katkeraan loppuun saakka, koska laki niin edellyttää. Väliä ei olisi ollut sillä, olisiko jutun venymisen vuoksi pankkiiri menettänyt virkansa ja perheensä. Laki vaatii, että talousrikosasiaa ei lopeteta ennen kuin vastaaja on haudassa. Julkinen etu vaatii verta.
Suomessa jutun käsittelyn saama julkisuus ei myöskään ole peruste antaa alennusta, mikäli tuomiolle ylipäänsä on perusteita. Meillä katsotaan, että määrätyn ihmisjoukon tulee kärsiä pelkkä epäily suurella liekillä.
Mikähän järki tässä on? Laki ei edellytä yhtään mitään. Laintulkitsijat edellyttävät. Kapisilla syyttäjillä ja tuomareilla on suunnaton valta. Kun sitä käytetään markiisi de Saden lasit päässä, lopputulos on kovin ankara ja epäinhimillinen.
There is no God – no Law, but de Sade is all over the place in our judicial system.