Käräjäoikeuden tuomio ei tullutkaan aamulla niin kuin luulin. Nyt joudun odottamaan sitä vielä muutaman tunnin, mikä sekottaa päivän ohjelmaani. Puoliltapäivin yliopistolla alkaa mielenkiintoinen väitöstilaisuus, jota olisin halunnut mennä seuraamaan. Nyt joudun jättämään sen väliin.
On aina jännää odottaa, laitetaanko ihmisiä vankilaan. Erityisen jännää on seurata, laitetaanko Sörkkaan professoreita ja pankkiireja. Minun roolini on tässä olla katalysaattori, jolla mahdollistetaan toisten tuomitseminen, oma mittarini on jo täynnä. Tiedän, että menolippu vankilaan kirjoitetaan Suomessa hyvin kevyin perustein.
Olisi ollut syyttäjäjänkin osalta kohtuullista odottaa, että tuomioistuin lausuu näkemyksensä ennen kuin syyttäjä lähtee kommentoimaan medialle minkalainen tuomio pahalle ihmiselle kuuluu. Malla Sunell on muuttunut väärällä tavalla tämän asia osapuoleksi – asia on muuttunut henkilökohtaiseksi, mikä sumentaa hänen harkintakykyään. Valitettavasti syyttäjän julkiisuudessa meuhkaamisella vielä pystytään painostamaan myös tuomioistuimia, saa nähdä miten on tämän kokoonpanon kanssa.
Osalla mediaa alkaa myös olla vaikea pysyä asiassa objektiivisena, STT:n toimittaja on syytteessä minuun kohdistuneesta kunnianloukkauksesta, YLE:n toimittajia epäillään minuun kohdistuneesta törkeästä kunnianloukkauksesta – ja uutisointi säilyy objektiivisena!
Voisin vaikka lyödä vetoa, että syyttäjällä on valmiina näkemys tuomioistuimen ratkaisusta, oli se mikä tahansa. Vapauttava tuomio on väärä ja siitä valitetaan, langettava tuomio kertoo tuomioistuimen suoraselkäisyydestä, mikäli kakkua jaetaan niin kuin paremmissa syntymäpäiväkekkereissä. Mitä sitten? No yleensä asian arvioiminen edellyttää perusteluiden tutkimista, sen selvittämistä, miksi on tai ei. Tämä ei ole tämän syyttäjän vahvinta osaamisaluetta – tällä syyttäjällä syyttämisen kiima on hämärtänyt harkintakyvyn, jolla suurta valtiovaltaa virassa käytetään.