Oikeusministeri Leena Luhtanen kirjoittaa tämän päivän hesarin yleisönosastossa näkemyksiään perusoikeuksien merkityksestä. Kirjoitus on irvokas ja ulkokultainen. Insestiperheessä vanhemmat kieltävät loppuun saakka minkään olevan pielessä – lapsista pidetään hyvää huolta ja heidän ihmisarvoaan kunnioitetaan. Tällä kunnioittamisella on kaksi sisältöä, ulkoinen ja sisäinen – mitä väitetään olevan ja mitä oikeasti on.
Luhtasen selitys on täsmälleen samanlainen, ”perusoikeudet ovat Suomen EU -puheenjohtajuuskaudella keskeisessä asemassa.” Luhtanen, voi olla, että jossakin pinnassa olet todella tätä mieltä, mutta realiteetit sinulla eivät ole kohdallaan. Suomeksi sanoisin sinun puhuvan paskaa.
Oikeusministeri istuu Suomessa sekä syyttäjälaitoksen että oikeuslaitoksen päällä. Jokaisen syyttäjän ja tuomarin sähköpostiosoite on muotoa etunimi.sukunimi@om.fi, missä om tarkoittaa oikeusministeriötä.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Suomen lyhyehkönä jäsenyysaikana tuominnut valtion niin monesta ihmisoikeusrikoksesta, että meidän väkilukuun suhteutettu tuomiomäärämme on lähempänä Turkkia kuin muita Pohjoismaita. Tältä sivulta löytyy edempää tarkkoja lukuja.
Suomalainen ihmisoikeuskulttuuri ei vastaa länsimaista, vaan itämaista. Tekstin alussa olevaa vertausta mukaillen, meidän ihmisoikeuskulttuurimme on insestinen. Ihmisarvon murhaajat elävät skitsofreenista todellisuutta – Meillä on kaikki hyvin, mutta kotona lasten peput ja pillut ovat vähän arkana – heitä itkettää.
There is no God – no Law, and we have humorous people in high positions in this society