Suomen oikeusjärjestyksessä on nyt parhaillaan tapahtumassa poikkeuksellisen voimakas mullistus, ihmisoikeudet aletaan ottaa vakavasti tavalla, jota on huhuiltu monilla areenoilla, vaikkakin aika harvan joukon voimin. Ihmisoikeustuomioistuimen praksis muuttuu kovaa vauhtia samalla tavalla velvoittavaksi kuin korkeimman oikeuden ratkaisut, ts. niitä noudattamaton tuomari joutuu vähintäänkin laajan hihittelyn kohteeksi.
Sananvapautta on Suomessa luettu aika voimakkaasti yksityisyydensuojaa korostaen. Nyt tässäkin tapahtuu muutoksia. Sananvapaus saa tilaa, katto ja seinät leviävät asiattomammallekin huutamiselle.
Heiluriliike reunasta toiseen aiheuttaa aina ylilyöntejä, mutta ne asettuvat ajan kanssa. Ilmeiset väärinkäytökset pitäisi voida oikaista yksinkertaisemmassa menettelyssä kuin mikä nyt vallitsee. Esimerkiksi valtava määrä veropetostuomioita perustuu lain väärään soveltamiseen, mutta niiden kumoaminen korkeimmassa oikeudessa ei tule onnistumaan, patoa ei ole mahdollista aukaista.
Valtio voisi tehdä sen itse purkamalla veropetostuomiot omin toimin määrättyjen vahingonkorvausten osalta. Normaalissa verotusmenettelyssä verovelat vanhenevat suhteellisen ripeästi. Rikosperusteiset taas eivät käytännössä vanhene. Väärien veropetostuomioiden sisältämät verovastuut tulisi korjata vanhenemaan normaaliverotusmenettelyn mukaisesti. Tämä korjaisi suuren osan aiheutettua vahinkoa.
Ja eiku hommiin oikeutta tekemään.