Seitsemän lapsen yksinhuoltajaäiti, sunni uskoltaan, tapettiin shia-alueella, koska hän ei poistunut kotoaan häätöyrityksistä huolimatta. Vangiksi otettuja brittisotilaita näytetään Iranin televisiossa tunnustamassa sitä sun tätä.
Mitä tämä kertoo arabikulttuurista vai kertooko se mitään?
Sunniäiti heitti melskaavat kakarat ulos talostaan, vaikka nämä heiluttelivat pyssyjään ja uhkailivat äidin henkeä. Amerikkalaiset tulivat ja ottivat paskahousut hetkeksi kiinni kunnes aika tuli ja pojat päästettiin tappamaan äiti.
Kertomuksessa lohduttominta oli sen ennaltaarvattavuus. Äiti teki itsemurhan puolustaessaan itseään ja sitä, joka on varmasti muslimille ja kristitylle yhtä arvokasta, oma vapaus ja valta valita asuinpaikkansa.
Äidin oikeus elämään ja oikeus elää rauhassa, pari keskeistä ihmisoikeutta lopetettiin, koska muuta shiiakloppi halusi toteuttaa uskoaan.
Miten samaa uskoa tunnustavat voivat olla toistensa pahimpia vihamiehiä? Onko kysymys lainkaan muslimeista, onko kysymys lainkaan uskonnosta? Samaa tapahtuu muualla muiden uskontojen kesken – miten olisi Pohjois-Irlanti?
Iranilaiset nöyryyttävät brittisotilaita ottamalla näiltä tunnstuksia brittien pahuudesta ja näyttämällä näitä televisiossa. Kuuluuko tämä osaksi arabikulttuuria, vai onko kyse jostakin muusta?
Päällimmäinen asia, joka tästä tulee mieleen on, että kovin ovat nuoria ja vaarattoman näköisiä nämä brittirambot ja kovin on lapsellista iranilainen sodankäynti.
Uskonnostaan riippumatta ihminen on surkimus. Kun ihmistä kiihotetaan, hän muuttuu entistä suuremmaksi typerykseksi. Miksi ihmisiä ihannoidaan, vaikka nämä eivät poikkea eläimistä muuten kuin juomatavoiltaan ja raakuudeltaan ja näiltäkin osin vain huonompaan suuntaan.
Luomakunnan kruunu on tosiasiassa potta, jota ei ole puhdistettu. Ihmisoikeudet ovat luomakunnan kruunun potan kiillottamisyrityksiä.
Tee vain asioita, jotka lisäävät onnellisuutta