Huomenna tulee taas

Huomenna on jälleen suomalaisen rikosprosessin merkkipäivä, minut merkitään julkisuudessa riippumatta siitä, mitä tuomioistuin tällä kertaa päättää. Merkki ei ole positiivinen riippumatta siitä, mikä tulee olemaan oikeuden ratkaisu.
Median otsikointia ei ole vaikea ennustaa: Suomen suurimman rahanpesujutun syytteet hylättiin/syyksiluettiin. Tämän jälkeen kuvataan tarkasti syyttäjän vaatimukset tulivat ne hyväksytyiksi tai ei. Julkisuudessa juttu jää jokaisen muistiin: sika tuomittiin tai sika vältti tuomion vaikka oli syyllinen, koska osasi keplotella – kaikissa olosuhteissa sika mikä sika, koska näin on päätetty. Tätä on rummutettu tämän asian osalta ainakin jo vuodesta 2002.
Kun 15 vuotta on hakattu julkisuudessa, luulisi, että siihen tottuu – kun paljon sattuu niin tottuu. Ehkä se osittain onkin näin, mutta ei kokonaan. Nyt ratkaisunsa saava asia on ollut minun päivässäni vuodesta 1997 asti, jolloin tämä juttu alkoi. Se on kuin HIV tai kaksio Jakomäessä, mistään näistä ei pääse eroon vaikka mitä tekisi.
Asiat pitäisi voida ratkaista kohtuullisessa ajassa, jotta ihminen voisi päästä takaisin normaaliin elämään. Murhan tekemisestä selviää noin 15 vuoden kakulla, sitten se on käsitelty, tappoaika on ensikertalaiselle vain muutama vuosi. Talousrikosepäily on näistä pahin, se ei tunnu loppuvan koskaan.
Esitänkin vienon toivomuksen medialle. Oli ratkaisun lopputulos mikä tahansa, niin OLKAA HILJAA, koska tämä julkisuus aiheuttaa niin suurta tuskaa minun perheelleni. Kiusaamista voi jatkaa lähes loputtomiin, mutta pohja se on muurlalaisenkin pussissa.
There is no God – no Law – no impartial media, but still one can be Happy