En sitten pääsekään vankilaan. Syyttäjä ei pyynnöstäni huolimatta suostunut olemaan valittamatta minun osaltani, vaikka rangaistusintressiä ei enää ole – olen saanut maksimit täyteen. Tuomiota ei pyynnöstäni huolimatta voida nyt laittaa täytäntöön.
Joudun olemaan syytettynä ja parjattuna tässä asiassa vielä muutaman vuoden. Valtiovallan toiminta täyttää ihmisoikeussopimuksen 3 ja 6 artilassa taattujen oikeuksien loukkauksen – minkä ihmeen takia tätä pitää jatkaa, te voititte jo! Maassa makaavan potkimisesta tehdään kansanhuvia – takaisinpotkiminen on ylpeyttä ja rangaistava teko.
Jotta asia olisi vielä omituisempi, päätti minulle tuomion kirjoittanut käräjätuomari Valkama lähettää minulle sähköpostin, missä hän toteaa:
”En voi muuta kuin todeta olevani erittäin pahoillani päätöksestäsi olla valittamatta tuomiosta, koska se ei silloin päädy täydellisesti hovioikeuden tutkittavaksi. Tuomio sisältää perusteluidensa osalta
nähdäkseni erittäin paljon arvionvaraisia kohtia, joita voidaan tulkita eri tavoin.”
Minut tuominnut tuomari ilmoittaa minulle, että tuomion perusteet ovat kyseenalaiset, valita ihmeessä niistä!
Rikoslassa on voimassa periaate In dubio pro reo – mikäli mahdollisia tulkintavaihtoehtoja on useita, on päädyttävä syytetyn kannalta lievimpään ratkaisuvaihtoehtoon. Valkama päätyi kaikista ankarimpaan. Uskomatonta on, että hän vielä myöntää sen kirjeessään minulle.
Eiköhän tämä riitä osoittamaan minuun kohdistetun ajojahdin luonteen. Lakikirjasta ei juurikaan ole väliä kun tuomioita kirjoitetaan – tuomioistuimia ohjaavat kansankiihottajien intressit, on löydettävä joku arkkikonna, johon vihansa voi kohdistaa.
Toivottavasti EIT ottaa kantaa näihin asioihin mahdollisimman pikaisesti