Mauno Saari kuvaa uudessa kirjassaan valtiovarainministeri Iiro Viinasen ja KOP:n viimeisen pääjohtajan Pertti Voutilaisen tunnelmia lamavuosina 1990 -luvun alussa. Erityisesti Viinasen osuus on kuvottavaa, sairasta luettavaa. Hallituksen johtavat poliitikot ovat sekaisin kuin seinäkello tietämättä minne mennä ja erityisesti mitä tehdä.
Talo palaa, valtio on kaatua velkoihinsa ja samanaikaisesti jokainen pelaa omaa peliään. Viinanen on kirjassa sankari, joka pitää taloa pystyssä oman terveytensä kustannuksella. Todellisuudesta en tiedä, sitä ei ole olemassakaan.
Lukuhetki palauttaa takaumana omat tunnelmat samaan aikaan. Hämmentävällä tavalla tunnelma on samanlainen erityisesti kun jouduin tekemisiin säästöpankkien ja myöhemmin SSP/Arsenalin kanssa. Mikään järkevä ratkaisu ei käynyt, ainoa vaihtoehto oli murha. Jos olit velkaa, sinulla ei ollut oikeutta edes esittää mitään.
Minulla on kestänyt vuosikausia, nyt jo yli 10 vuotta ymmärtää, miksi säästöpankki/Arsenal ei suostunut ottamaan takaisin rahojaan, luottojen ennenaikaista maksua kesällä 1992, kun pankki oli jo aivan poikki? Kirjoitin kirjeitä pankinjohtajalle, joissa tarjosin maksua – ei käy. Luotot ovat taloudellisesti meille kannattavia. Muutamaa vuotta myöhemmin devalvaatioiden jälkeen niistä kertyi miljoonien tappio ja minut tuomittiin.
Viinasen vinkkelistä ymmärrän nyt, että toimintani on varmasti ollut hyvin ärsyttävää. Minä pyrin neuvottelemaan tasavertaisena pankin kanssa ja tämähän ei käynyt, koska oli kriisi. Yhtään kukkopoikaa ei katseltu. Jäykkä asenne johti itsepuolustukseen, en aikonut antautua tyhmyyden edessä ja jouduin roviolle.
Kun pankkitukiratkaisuja tehtiin, oli tärkeää saada selityksiä. Kuka vastaa näistä tappioista. Olin tietämättäni ja ymmärtämättömyyttäni asettanut kaulani sopivaan rakoon. Julkinen pullistelu lisäsi mestaushimoa, jota ei ole vieläkään saatu poikki.
Tapahtumista on 15 vuotta ja asiaa puidaan edelleen sekä Helsingin että Turun hovioikeudessa. Maksuna on otettu omaisuus ja vapaus – mitä vielä halutaan. Järjestelmä ei toiminut silloin eikä toimi edelleenkään.
Poliitikotkin ovat vain ihmisiä. Miksi nämä ihmiset ovat niin helvetin huonoja johtajia. Selkäranka on vaan kukaan ei tiedä missä.
There is no God – no Law, and our leaders are worth shit