Helsingin hovioikeuden menettelyt ovat läpinäkyviä käytävältä saakka, sillä istuntosaleihin, ainakin toisiin, on mahdollista kurkistella käytävältä lasiseinän takaa. Kyse on varmasti alunperin jonkun arkkitehdin visiosta, mutta sillä sattui nyt tässä tapauksessa olemaan merkitystä myös muuten.
Hovioikeudessa on tapana jättää taukojen ajaksi asiakirjat, tietokoneet, mitä kenelläkin on mukanaan, saliin odottamaan käsittelyn jatkumista. Tähän liittyen puheenjohtajat tapaavat lausua, että voitte jättää tavaranne tänne. Ovat turvassa.
Minulle ei ole tullut mieleenikään, etteivät olisi. En odota enkä tarvitse erikseen puheenjohtajan vakuutusta asiasta. Jostakin ainakin omaan mieleeni on valettu ajatus siitä, että hovioikeuden istuntosalissa on jonkinlainen järjestys.
Näin nyt sitten ei kuitenkaan aina ole.
Viime talvena Helsingin hovioikeus käsitteli rikosasiaa, tavanomaista kuittikauppajuttua, jossa en itse ollut avustajana. Asia tuli pöydälleni käsittelyn jälkeen, kun tuomio kääntyi oudolla ja odottamattomalla tavalla, menemättä asian materiaaliseen puoleen sen enempää.
Käsittelyn kuluessa käytiin läpi normaalit rituaalit, tauko, voitte jättää tavaranne saliin. Näin myös syytetty teki. Hän lähti salista, ovet laitettiin kiinni. Hän jäi asiamiehensä kanssa käytävään, mistä näki saliin, missä tapahtui kummia.
Yksi hovioikeudenneuvoksista käveli syytetyn tavaroiden ääreen ja ryhtyi selaamaan tämän muistivihkoa.
Miksi? Oliko tuomari perehtymässä asiaan hiukan asian vaatimaa perusteellisuutta syvemmin. Quantanamossa on vielä kehittyneempiä selvitysmenettelyitä, joilla uteliaisuutta tyydytetään. Meidän systeemiin nämä tällaiset toimet eivät oikein sovi.
Tuomari itse kertoo etsineensä mahdollista nauhoituslaitetta syytetyn tavaroiden seasta. Näin hän asiaa korkeimmalle oikeudelle selitti. Selitys on tavanomainen rikosasian vastaajatyyppinen, kun jotakin pitää sanoa, kun on jääty pahanteosta kiinni housut kintussa.
Myös tuomari on ihminen ja altis selityksille. Teko on kuitenkin asiaton ja tekee tuomarista esteellisen. Hänen tehtävänään ei ole nauhureitten etsiminen ja hänen tulee toimia tavalla, joka herättää luottanusta ja puolueettomuutta osapuolissa. Toisen tavaroiden tonkiminen salaa ei tällaista luottamusta herätä. On omituista, että kokoonpanon muut jäsenet eivät asiaan reagoineet, kunhan päättivät laittaa vastaajat kaikki kaappiin mitä kummallisimmilla perusteilla.
Korkein oikeus aikanaan arvioi, kuuluuko tuomarin virkatehtäviin nauhurin etsiminen vastaajan vihon välistä vai ei. Nykyään nuo nauhuritkin ovat menneet kovin ohuiksi, niin kuin oikeuskin välillä.