Hyvää Joulua ja hamppuköyttä, toivotti Irakin vetoomustuomioistuin Saddamille. Samanlaisen hyvän joulun toivotuksen sai neljä japanilaista Japanissa.
Kristinuskolta säästyneet valtiot kykenevät käyttämään oikeutta niin kuin ihmiset täälläkin haluaisivat, luonnollisesti, ihmisten viettien mukaan. Kun joku on paha, pitää tätä rangaista niin, että tuntuu. Niin että omat synnit peittyvät toisen tuskaan. Pelko kasvattaa aggressioita. Irakissa pelätään helvetisti, rangaistukset ovat sen mukaisia, USA:ssa samoin.
Miten meillä rangaistaan? Moninkertainen murhamies murhaa uudelleen istuttuaan muutaman vuoden kaapissa. Vankila ei ilmeisestikään paranna ketään. Voiko ihmistä sitten parantaa muutenkaan, paska mikä paska.
Mitä yhteistä on maailman suurilla oikeudenkäynneillä, sotarikosjutuilla Jugoslaviasta, Saddamin jutulla Irakista, maailman suurimmalla talousrikosjutulla USA:sta ja sarjamurhaajajutulla Englannin Ipsvichistä? Ne kaikki alkoivat ja loppuivat tällä vuosituhannella. Mitä sitten?
Salossa aloitettiin oikeudenkäynti 1994 kun ihmiiä vangitiin epäiltynä erilaisista talousrikoksista. Nyt tämä oikeudenkäynti on siirtynyt Turun hovioikeuteen, joka jatkaa menettelyä vuonna 2007, 13 vuotta sen jälkeen kun kaappi oli osallisia ensi kertaa kutsunut.
Jokainen voi kuvitella miltä tuntuu istua käräjiä, ottaa vastaan oikeutta 13 vuotta syyttömänä. Jokainenhan on syytön kunnes lainvoimaisesti oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sääntöjä tarkaan noudattaneessa menettelyssä on todettu syylliseksi. Joskus tämä tuntuu unohtuvan. Ihmisen päähän kaivautuu railo syyllisyydestä kun tarpeeksi kauan syytetään. Ei ketään saisi näin kohdella.
Missä ovat vallan vahtikoirat, joiden tulisi huolehtia, että valtio ei riko omia sääntöjään, tässä tapauksessa oikeutta saada asiansa käsiteltyä kohtuullisessa ajassa?
Tässä maassa on ainoastaan kuvia, jotka ovat kauniita – todellisuus on aika karu.
There is no God – no Law, no Fair Trial here or in Iraq