Matti ei mene hiljaa, vaikka hän näin hallitustaan ohjeistaa.
– et saa kiinni, huutaa Susan Matille ja jatkaa raviaan kohti talon yläkerroksia.
Matti harppoo Kesärannan rappusia niin, että metsittyneet isovarpaan kynnet tekevät koloja askelmiin. Matin kasvot punoittavat kiihkosta, mies haluaa Susanin nopeasti haaviinsa, olenhan minä Euroopan presidentti ja sinä olet minun nainen – ugh
-vedän perkele airot poikki, olen minä niin kova jätkä, Matti puhkuu Merikukalle, joka pitää perää Matin omakätisesti veistämässä uudessa ruuhessa. Merikukka ihailee miehen voimaa, kuinka noin vanha mies saa tällaisen vauhdin näin valtavaan vehkeeseen, tuumaa Merikukka ja katselee veneen jättämiä kuohuja. Ruuhi kaivaa ojaa veteen kuin paras härkä Someron maatalousnäyttelyssä.
Vanhasta syytetään siitä, että hän on hiljentänyt hallituksensa mahtikäskyllään Nurmijärven ruuhesta. Matin lähettämä viesti oli niin huonoa suomea, että sen on täytynyt syntyä heti kiihkeän veneajelun jälkeen. Tiedä vaikka se olisi Merikukan kirjoittama.
Miten Matin loikat ja hiljaisuuskäsky sopivat demokratiaan? Ihan hyvin, koska siihen sopii mikä tahansa, minkä valta hyväksi katsoo. Sama tilanne on maailmalla, katso vaikka itään tai länteen.
Perustuslaki ja ihmisoikeussopimukset takaavat ihmisille oikeuden saada vastaanottaa tietoa yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista. Miten Matin toiminta tähän suhtautuu?
Matti on antanut tietoa itsestään ja tekemisistään liittyen suhteeseensa erilaisiin naisiin sekä näiden kanssa temppuiluihin. Matti on vaiennut kaikesta, joka koskee valtion hallintoa. Minkälaisen johtopäätöksen tästä voi vetää?
Meillä on oikeus saada tietoa yhteiskunnallisesti tärkeistä asioista, siis siitä, kenen kanssa Matti kulloinkin on ja missä ja parhaassa tapauksessa miten. Meillä ei ole oikeutta saada tietoa siitä meneekö Suomi Natoon ja kuka vasikoi valtiosalaisuuksia kommunisteille aikoinaan, siis kuka syyllistyi maanpetokseen.
Elämme Seiska-Suomessa.