Helsingin hovioikeus

Helsingin hovioikeuden toiminta ns. Jippii-jutussa on joutunut parjauksen kohteeksi ja syystä. Korkein oikeus totesi tuoreeessa ratkaisussaan, että hovioikeudenneuvos Riitta Rajala oli esteellinen toimimaan jutussa tuomarina, koska hänen seurustelukumppaninsa Helsingin johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka oli toimillaan objektiivisesti arvioiden pyrkinyt vaikuttamaan käsiteltävän asian lopputulokseen.
Tämä on tietysti syyttäjien tehtävä, mutta vaikuttamisen pitäisi tapahtua jutuissa, joissa tyttöystävä ei istu tuomarina.
Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Helsingin hovioikeus teki juuri tuoreeltaan aivan poikkeuksellisen ratkaisun kätkemisjutussa, jossa korkein oikeus oli palauttanut jutun hovioiekuden käsiteltäväksi ohjein: kätkijät on tuomittava.
Rahanpesuun tai kätkemisrikokseen voi syyllistyä, jos lyö käpälänsä varoihin, jotka on rikoksella hankittu. Tarvitaan siis ensin rikos ja rikollisia varoja, jotta joku voisi syyllistyä kätkemiseen.
Korkein oikeus oli ensin täysistunnossa todennut, että ei ole esirikosta, ei siis ole rikollisia varoja. Kun korkeinta oikeutta ryhdyttiin painostamaan vasemmalta ja oikealta, teki se uuden ratkaisun ja totesi, että vaikka rikosta ei olekaan, kätkijä voidaan silti tuomita. No mistä, rikosllisten varojen kätkemisestä, jotka eivät siis ole rikollisia.
Tuomittu valitti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka pikaisesti pyysi valtiolta vastineen. Helsingin hovioikeus totesi, että asian käsittely jätetään odottamaan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisua, toisin sanoen korkeimman oikeuden täysistuntoratkaisu, joka siis on juridisesti täysin virheellinen, potkaistiin ojaan.
Hienoa ja suoraselkäistä toimintaa. Arvostan tuomareita, jotka näkevät läpi poliittisen ja muun painostuksen ja soveltavat lakia rehellisesti. Hatun nosto teille, hyvät hovioikeudenneuvokset Halme-Korhonen, Kivalo ja Ovaskainen!