Trainers Housen tilinpäätöksessä jatketaan samaa vanhaa jargonia yhtiön taseessa olevan liikearvon osalta. Yhtiön taseesta 51 miljoonaa, siis omaisuudesta, on jotakin, mihin ei voi koskea. USA:ssa nämä koskemattomat asiat lopetetiin, kun tarpeeksi moni uskoi, että kun ei tunnu, niin ei myöskään ole.
Kun tavaraa ei ole mahdollista koskea eikä nähdä, pitää tilinpäätökseen kirjoittaa mikä se on ja miksi se on niin arvokas. TH:n mukaan liikearvoa testataan ahkerasti, tarvittaessa päivittäin se ruiskutetaan uudella maalilla, jotta sen todellisuus valkenee myös muille kuin TH:n kirjanpitäjille ja tilimiehille. Näin TH:n tilinpäätöksessä lausutaan piilevästä voimasta:
Arvonalentumistestaus
Trainers House tarkistaa vuosittain tai tarvittaessa useammin, ettei liikearvon ja tavaramerkkien tasearvot ylitä käypiä arvoja.
Liiketoiminnasta kerrytettävissä oleva rahamäärä on arvonalentumistestauksessa määritetty käyttöarvon avulla. Laskelmissa käytetyt rahavirtaennusteet pohjautuvat johdon hyväksymiin taloudellisiin suunnitelmiin, joiden tärkeimmät olettamukset ovat liikevaihdon
suunniteltu kasvu sekä toiminnasta saavutettava kate….Ennustettu kate perustuu vuoden 2010 ennusteeseen ja ennen vuotta 2009 vallinneisiin toteutuneisiin katteisiin.
Siis
TH:n taseen keskeinen omaisuuserä, 51 miljoonaa euroa perustuu johdon näkemykseen busineksen menestyksestä kuitenkin siten, että arviossa ei oteta huomioon yhtiön viimeisintä tulosta, vaan sitä edellinen ja tulevaisuuden näkymät. Siis historian osalta arviossa käytetään esihistoriallisia arvoja ja tulevaisuuden osalta jotakin, josta kukaan ei tiedä mitään. Tämän perusteella saadaan eksakteja numeroita, joiden perusteella salaisesta maljasta nousee numero 51 000 000 euroa. Näin arvokas on yhtiön liiketoiminta, jonka volyymi ja tulos romahtivat viime vuonna – ai niin, viime vuotta ei lasketa.
Kirjanpidon tekeminen on taidetta ja tiedettä. Numeroilla ei juurikaan ole merkitystä ennen kuin talousrikossyyttäjät ryhtyvät lukemaan niitä. Jippii on tästä hyvä esimerkki. Tuomioistuimissa kuultiin kaksi täsmälleen vastakkaista tulkintaa siitä, miten kirjanpito olisi tullut tehdä. Toista näkemystä edustivat syyttäjät ja yksi tilimies, toista vastaajat ja kasa tilimiehiä. Edellinen tulkinta voitti ja hinnaksi tuli kaksi vuotta kaappia. Aikaa arpajaisiin käytettiin vajaat 10 vuotta.
Olisi mielenkiintoista kuulla valtion virallinen näkemys TH:n liikearvon oikeasta määrästä. Voisin kuvitella, että tämä arvio ei lähde siitä tarpeesta, mikä yhtiöllä on selvitäkseen lainakovenanttien ehdoista.