Pankkiiriliike FIM:n omistajat päättivät muuttaa omistuksensa käteiseksi. Päätös ei tapahtunut vapaaehtoisesti, sillä uskon, että nuoret kollit olisivat halunneet jatkaa yhtiönsä kehittämistä vielä pitkään – ensimmäiset askeleet Venäjällä oli otettu, varpaat oli kastettu idän rahaveteen.
Tätä ei kuitenkaan sallittua. Yhtiön omistajat asetettiin tilanteeseen, jossa heidän oli pakko luopua elämäntyöstään, koska yksi hullu talousrikossyyttäjä niin vaati.
FIM:n pääomistajaa syytetään rahanpesusta, eli rikoksella hankittujen varojen kätkemisestä Helsingin hovioikeudessa vireillä levassa rikosasiassa. Mitään rikosta ei ole olemassa, sillä tässä samassa rikosasiassa syyttäjä vasta yrittää keksiä, mikä se rikos on ollut, josta saatuja rahoja FIM olisi ollut kätkemässä.
Tilanne on absurdi, mutta pankkiiria se ei naurata. Hänen omistuksensa tehtiin voimattomaksi rahoitustarkastuksen päätöksellä viime kesänä.
Tämä tapaus kertoo hyvin, minkä takia on tärkeää saada asiat selvitettyä ilman aiheetonta viivytystä ja rehellisesti niin kuin perustuslaki määrää. Nyt suuri taloudellinen toimija joutuu tekemään keskeisiä ratkaisuja yhden syyttäjän vainoharhaisten vaatimusten perusteella ja valitusoikeutta ei ole.
Taloudellisia asioita ymmärtämättömälle luonnevikaiselle syyttäjälle on annettu käsittämätön valta saattaa ihmisiä kadotukseen. Lopullisen ratkaisun ihmisten kohtaloista tekee tuomarikollegio, joka ei kyvyiltään yleensä juurikaan ylitä syyttäjäkollegaansa.
Meno on kuin Venäjällä. Valtio määrää kuka saa omistaa mitäkin.
There is no God – no Law, and the business is run by the Finnish KGB