Helsingin hovioikeus hylkäsi Valtakunnnasyyttäjän määräämät väkivaltarikossyytteet noin 99 %:sti. läpi meni hiukan lonksuen yksi pahoinpitely.
Oliko nämä syytteet tarpeen nostaa? Syytteet nostamalla valtakunnansyyttäjä herätti asianomistajissa käsityksen siitä, että mamma/pappa kuoli henkirikoksen uhrina, mikä ei ole kaunis muisto ja herättää tuskaa, vihaa ja katkeruutta.
Tällaisiin syytteisiin vastaaminen ei myöskään ole kovin mukavaa, henkirikolliseksi leimaaminen tapahtumaketjussa, jossa Laiho vilpittömästi ja nyt selvitetyn mukaan myös hyvin onnistuneesti ja pätevästi hoiti 10 vuoden ajan ihmisiä, ei ole asiallista.
Miksi valtakunnansyyttäjä, valtakunnan korkein ja periatteessa pätevin syyttäjä sitten lähti tällaiseen hankkeeseen. Itselle jäi käsitys, että julkisuuden paine pakotti heidät lukemaan lakikirjaa ilman laseja.
Valtakunnansyyttäjän eikä kenenkään muunkaan pitäisi antaa tällaisten seikkojen vaikuttaa viranhoitoonsa. Valitettavasti tämä on arkipäivää, oikeus taipuu enemmän, mitä kovempi julkisuus taivuttaa.
No sitten tämä rahapuoli. Laiho määrättiin maksamaan takaisin 10 vuoden palkat kokonaan, siis myös sen osan palkasta, joka on valtiolle maksettu veroina ennakonpidätyksistä.
Ei mennyt ihan oikein.
No, miten hovi tätä sitten perusteli. Ei mitenkään, viittasi käräjäoikeuden tuomioon, vaikka hovissa Laihon puolesta esitettiin aika jykevää näyttöä ja oikeudellista argumnentointia käräjäoikeuden ratkaisua vastaan. Olisivat nyt edes vaivautuneet perustelemaan, miksi korkeimman oikeuden asiaan soveltuva ennakkoratkaisu ei tässä asiassa ole soveltuva.
Pyysimme korvausten kohtutullistuttamista. Yksi hovioikeudenneuvos olisi kohtuullistuttanut korvauksia puolella. Perustellen:
”Sovittelua puoltavina seikkoina otan lisäksi huomioon, että asianomistajat eivät ole väittäneet, että ne olisivat joutuneet esimerkiksi palauttamaan omille asiakkailleen heiltä mahdollisesti perittyjä potilasmaksuja tai muita palkkioita sen johdosta, että potilaita oli hoitanut Laiho. Asianomistajille ei siten ole aiheutunut välitöntä taloudellista menetystä siitä, että tietyt työt on suorittanut Laiho eikä joku muodollisesti pätevä lääkäri. Kysymys on käytännössä ollut potilaiden kohtaamisesta eli työstä, jota ei ole ollut mahdollista teettää myöhemmin uudestaan. Ku- kaan pätevä lääkäri ei ole voinut tehdä Laihon suorittamia töitä toiseen kertaan sen jälkeen, kun Laihon toiminta oli paljastunut. Asianomistajat eivät siten ole joutuneet myöskään maksamaan mainittujen töiden tekemisestä kahteen kertaan…
Koska Laiho joka tapauksessa on velvollinen korvaamaan asianomistajille hänen toimistaan aiheutuneet selvittelykustannukset, hänen velvoittamisensa lisäksi palauttamaan kaikki hänen työnsä perusteella maksettu palkka tai palkkio johtaisi siihen, että asianomistajat saisivat Laihon aikanaan tekemän työn hyväkseen ilmaiseksi. Tämä puolestaan johtaisi siihen, että asianomistajat hyötyisivät taloudellisesti Laihon tekemistä rikoksista…
Laiholla ei voida katsoa olleen nimenomaista tarkoitusta aiheuttaa asianomistajille vahinkoa. Hän on antanut asianomistajille vastikkeeksi työpanoksensa, joka sen laatua koskevien huomautusten puuttumisesta päätellen on suoritusajankohtana vastannut sitä, mitä lääkärin työltä odotettiin. Laiho ei siten ole saanut eikä ole edes yrittänyt saada asianomistajille aiheutunutta vahinkoa vastaavaa määrää eli työstään maksettua palkkaa tai palkkiota itselleen vastikkeetta. Katson, että myös nämä Laihon tahallisuuteen ja senkohdentumiseen liittyvät seikat puoltavat vahingonkorvauksen sovittelua.”
Kun tuomari on sitä mieltä, että Laiho ei tavoitellut taloudellista hyötyä ja että asianomistajat eivät todellisuudessa kärsineet mitään vahinkoa ja Laihon velvoittaminen korvaamaan asianomistajienmaksamat palkat kokonaisuudessan johtaa asianomistajien hyötymiseen taloudellisesti, niin miten helvetissä petoksen tunnusmerkistö ja teon edellyttämä tahallisuus vovati täyttyä ja jos, niin missä on vahinko!!!!
Jättimäinen vahinko aiheutti jättimäisen rangaistuksen – väärin meni, ja pahasti