EIT:n tuomio S.H. v. Suomi

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on herännyt vihdoin henkiin. Onkohan Päivi Hirvelä lomalla, kun tuomioistuimesta on vihdoin alkanut tulla Suomea koskevia tuomioita lähes vuoden kuivan kauden jälkeen?
Tänään ihmisoikeustuomioistuin antoi tuomion yllä mainitussa jutussa tuomiten Suomen valtion ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan loukkauksesta. Vakuutusoikeus ei toimittanut eräitä lääkärinlausuntoja valittajalle kommentoitavaksi, millä loukattiin valittajan oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
EIT:n mukaan oikeudenkäynnin osapuolet ovat oikeita henkilöitä arvioimaan onko heillä lausuttavaa jutussa merkityksellisistä todisteista tai ei. Tätä arviota ei voida jättää kenellekään ulkopuoliselle eikä myöskään tuomioistuimelle, joka asian ratkaisee.
EIT:n tuomion argumentointi tässä asiassa on aivan oikea. Valitettavasti EIT ei ole argumentoinnissaan johdonmukainen. Viime syksynä sama jaosto päätti, että eräässä rikosjutussa henkilöllä ei ollut oikeutta kuulla jutun keskeistä todistajaa, eikä hänen oikeuttaan loukattu, vaikka Helsingin hovi kielsi todistajan kuulemisen kolmasti kuin Juutas aikanaan.
Laki ei samanaikaisesti voi olla sellainen, että kaikesta näytöstä saa lausua, mutta kaikkea näyttöä ei saa esittää. On täysin järjetöntä, että henkilöllä olisi oikeus lausua kaikesta, mutta hän ei saa esittää kaikkea merkitykselliseksi arvioimaansa näyttöä. Periaatteessa tuomioistuin voisi siis kieltää näytön esittämisen ja tuomita. Ihmisoikeussopimuksen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin määräykset rikkoutuisivat ainoastaan, jos tuomioistuin erehtyisi hyväksymään näyttöä ja kieltäisi lausumasta siitä.
Onneksi tänään meni näin. Olin jutussa valittajan asiamiehenä.