Valtiovarainministeri Jyrki Katainen ei kerkiä eroamaan. Ajatus on hiukan samanlainen kuin Urho Kaleva Kekkosella aikanaan, ”jos minä kuolen.” Eroaminen tarkoittaa, että ei joko halua jatkaa tai muut, joiden luottamuksen varassa toimii, eivät halua henkilön jatkavan. Nyt näyttää siltä, että henkilö haluaa jatkaa ja kuvittelee jatkavansa aina ja iankaikkisesti. Muut vain eivät haluaisi enää leikkiä Jyrki-boyn kanssa.
Valta sumentaa ja tämä näkyy kirkkaana vallattomien riveistä. Miten puoluesihteeri Korhonen ja puheenjohtaja Vanhanen kykenevät nukkumaan? Eikö heillä ole sisällään minkäänlaista viisaria, joka kertoo, että nyt ollaan ojassa. Mopo ei nouse ilman suurta muutosta, ojasta on rakennettava uusi silta eikä se synny ilman verenvaihtoa.
Perustuslaissa säädetään, että tasavallan presidentti voi pääministerin perustellusta aloitteesta määrätä uudet vaalit. Perustuslailla mentiin parlamentarismia kohti, mikä tässä tarkoitti pääministerin aseman vahvistamista. Eduskunnan hajottaminen lähtee pääministeristä, mutta jos ukko on ukkoselle immuuni, mitä sitten tehdään?
Välillä elämä Italian berlusconilandiassa on näyttänyt huimalta, ei näytä enää. Pappa Berlusconi on demokraatti verrattuna kepun kehveleihin, jotka ovat juurtuneet virkoihinsa, vaikka vallankäytön legitimiteetti on loppu. Kukaan, tai aika harva haluaa, että nämä naamat jatkavat.
Miten tästä eteenpäin? Hallitus vaihtuu kokonaan tai osoittain, mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Vanhanen lähtee kelaamaan eläkkeitä Kelaan ja Jyrki boystä tehdään pääministeri. Näin tässä varmaan käy. Uusia vaaleja ei voi järjestää, koska soinilaiset ohittaisivat kepun äänillä ja paikoilla. Kepu lakkaisi olemasta, mikä ei olisi kauhean paha asia.
Matti Vanhanen teki sen, mitä kukaan ei uskonut tapahtuvan. Lopetti Kepun.