Oikeussalissa näkee kaikenlaista. Tällä kertaa en tarkoita erilaisia sattumuksia elämässä, joita salissa puidaan, vaan meininkiä asian hoitajien puolelta.
Vuoden alusta alkaen oikeussalissa toisen asiaa on saanut ajaa ainoastaan asianajajat ja lupalakimiehet. Omaansa saa edelleen ajalle itsekseen. Aikaisemmin mitään lupia ei tarvittu. Tällä pyritään parantamaan asianajamista, asioiden hoitoa asianmukaisesti ja sääntöjen mukaan.
Olin ajamassa toisen asiaa jutussa, jossa vastapuoli oli maallikko. Hän ajoi omaa juttuaan ja teki sen fiksusti puheenjohtajan ohjauksessa kuitenkin niin, että tasapaino oikeudessa ja erityisesti sen puolueettomuudessa säilyi. Jos maallikko ei osaa tehdä kaikkea, mikä asian ajamiseksi olisi hyvä, se jää hänen vahingokseen, koska puheenjohtaja ei voi edistää toisen asiaa – ainakaan liikaa.
Toisessa jutussa, jossa olin viime viikolla mukana, kokenut vanhanajan asianajajaherra ajeli juttuaan aivan käsittämättömällä tavalla. Kyse oli rikosasiasta, jossa tämän AA X:n päämiehenä oli kolme henkilöä. Minulla päämiehenä oli yksi.
Kun puolustin omaa asiakastani ja totesin, että asiakirjat osoittavat, että hänellä ei voi olla asiassa vastuuta, niin ällistyksekseni AA X ryhtyi esittelemään seikkoja, joiden mukaan minun päämieheni olisi kuitenkin vastuussa asiassa.
Tämä ei ole aivan tavatonta oikeudessa, jos AA X:n päämiehet olisivat täten mahdollisesti välttäneet vastuunsa, mutta kun nyt tilanne oli sellainen, että AA X:n yksi asiakas oli täsmälleen samassa asemassa kuin minun päämieheni, siis, asiakirjojen mukaan hän ei voinut olla vastuussa teosta, jos tekoa ylipäänsä oli saati että kyse olisi tahallisesta rikoksesta.
Ja tässä tilanteessa AA X ryhtyi toimimaan syyttäjänä, ei saattanyt tuomion vaaraan yksin minun päämiestäni, vaan myös omansa. Kun tiedustelin hänen toimintansa syytä, hän totesi olevansa edelleen järjissään, mitä salissa kyllä kaikki muut epäilivät.
Päivän päätteeksi sama toistui, ukko äityi syyllistämään taas minun ja yhtä omaa päämiestään. Palasin asiaan ja kysyin että mitä helvettiä hän puuhaa, eikö hänen toimintansa ole epälojaalia päämiestään kohtaa, johon ukko tokaisi, että hänellä ei ole päämiehenä muuta kuin nämä kaksi muuta.
Ulkona kysyin, oliko hän luopunut avustamasta tätä kolmatta, hän ilmoitti että ei. AA X siis toimi epälojaalisti päämiestään kohtaan ja samalla kielsi vastoin parempaa tietoaan edustavansa tätä, jottei näyttäisi aivan hölmöltä. Hän siis edusti edelleen henkilöä, jota salissa yritti saada tuomituksi. Oikeuden jäsenet kummastelivat asiaa, mutta eivät enempää reagoineet.
Päämies, jota kohtaan AA X on epälojaali, on kiltti ja hiukan kädetön, ihminen, joka luottaa systeemiin ja omaan asiamieheensä, vaikka järki muuta sanoo.
Meidän järjestelmässä pitäisi olla tehokkaampia keinoja saada salista ulos asiamiehet, jotka tekevät päämiehilleen tuhoa ymmärtämättömyyttään ja osaamattomuuttaan. Oikeudenmukainen oikeudenkäynti edellyttää kontrollia myös asiamiehiä kohtaan.