Tänään on se päivä, jolloin kaikki on päin persettä. Tipaton tammikuu kuristaa, joululahjat lakkaavat lämmittämästä, rahat on loppu. Akka huutaa ja kakarat kiukuttelevat. Talous menee pyllymäkeä suoraan sulaan ja valtio kaatuu velkoihinsa.
No niin, toisaalta täällä ei mökit heilu holtittomasti eivätkä ihmiset kuole raunioihin. Sairaalat toimivat, sikatautirokotetta on kaikille vaikka molempiin käsiin, hullut ei heittele pommeja valtion virastoihin ja kaikki on loppujen lopuksi aika hyvin. Aurinko näkyy jo pohjoisessakin, elämä sarastaa.
Haiti lakkasi olemasta, mahtaako koskaan edes nousta. Valtio jää mielellään kansainväliseen holhoukseen, johon Islanti ei suostu. Miljoonakaupalla ihmisiä katosi kivikauteen paratiisissa, joka paistaa asuakkaansa paskanhajuisessa uunissa, helvetti maan päällä.
Suomi aikoo lähettää poikansa Afganistaniin huumekauppiaitten ammuttavaksi, koska amerikkalaiset niin haluavat. Saamme rauhallisen kulman pohjoisessa, jossa kuolee vain muutama.
Minkä helvetin takia suomalaisia lähetetään selvittämään joittenkin hullujen keskinäisiä vääntöjä, kun voisimme satsata nämäkin resurssit auttamaan ihmisiä, jotka eivät kaataneet omia mökkejään. Mikä on tärkeämpää, osallistua sotaan amerikkalaisten intressissä, vai auttaa ihmisiä ilman mitään intressiä, puhtaasta armeliaisuudesta.
Kannattaisko funtsia vielä kerran mitä tehdään.